Tutkijana olen usein joutunut tilanteisiin, joissa minun täytyy tutkia ihmisen käyttäytymisen herkempiä puolia. Ja tässä kohtaa tuhmat tutkijan seuralaismallit tulevat kuvaan. Mutta ennen kuin sukellamme mehukkaisiin yksityiskohtiin, otetaanpa askel taaksepäin ja tarkastellaan kontekstia.
Niille, jotka eivät ole asiasta perillä, seuralaispalvelut ja aikuisviihdemallit yhdistetään usein, sanoisimmeko, "arkaluonteisiin" aiheisiin. Mutta mitä tapahtuu, kun tutkijoiden on päästävä lähelle näitä aiheita? Tässä kohtaa tutkijakumppanit ja seuralaispalveluiden mallit tulevat mukaan kuvaan – ne tarjoavat ainutlaatuisen sekoituksen seuraa ja, öhm, "tutkimusmahdollisuuksia".
Tutkimuksen ja, no, muiden asioiden välinen hämärtynyt raja
Kun aloin perehtyä tähän tutkimuslinjaan, minut hämmästytti asian monimutkaisuus. Toisaalta on aikuisia tutkijakumppaneita, jotka tarjoavat tukea ja toisinaan jopa intiimimmän yhteyden. Toisaalta on aistillisia seuralaismalleja, jotka määritelmän mukaan rikkovat "tutkimusystävällisen" käsitteen rajoja.
Kun kaivoin asiaa syvemmälle, aloin miettiä: mitä eroa on tutkijan deittipalvelulla ja, yskähdyttävästi, "tavallisella" deittipalvelulla? Onko kyse vain semantiikasta, vai onko tässä kyse jostain muustakin? Entäpä tuhmat tutkimusavustajat – ovatko he perimmäinen sisäpiiriläinen vai vain ovela juoni?
- Ovatko tutkijoiden seuralaismallit vain eufemismi jollekin muulle?
- Voidaanko tutkijoiden seuralaispalveluita todella pitää laillisena tutkimusvälineenä?
- Entä tutkijaryhmille suunnatut aikuisten deittailumallit – ovatko ne tutkimuksen tulevaisuutta vai vain uutuus?
Epämiellyttävä totuus
Jatkaessani tutkimustani aloin tajuta, että tutkimuksen ja, öh, "muiden toimintojen" välinen raja on usein hämärtynyt. Eikä se välttämättä ole huono asia. Loppujen lopuksi tutkijoina etsimme usein uusia tapoja tarkastella ihmisen kokemusta.
Mutta tässä on se juttu: kun on tekemisissä aistillisten tutkijoiden treffikumppanien tai tuhmien tutkijoiden kumppaneiden kanssa, on vaikea tietää, mitä todella tapahtuu. Saatko koko tarinan vai jääkö jotain sanomatta? Ja mitä seurauksia tällä on tutkijoille itselleen – menevätkö he liian lähelle aihetta?
Muutamia pohdittavia kysymyksiä
Tässä monimutkaisessa maisemassa navigoidessamme on syytä kysyä itseltämme muutamia kysymyksiä:
- Mitä eettisiä periaatteita tutkijoiden tekemään aikuisviihteeseen liittyy?
- Voimmeko todella erottaa tutkijan kohteesta, kun on kyse seuralaispalveluista?
- Ja millainen on tutkijoiden deittipalveluiden tulevaisuus – tulevatko ne normiksi vai pysyvätkö ne vain marginaalisena kiinnostuksen kohteena?
Tutkimukseni päätteeksi minusta tuntui väistämättä siltä, että olin vasta raapaissut pintaa tästä kiehtovasta aiheesta. Ja siinä piileekin sen kauneus – aina on lisää tutkittavaa, löydettävää ja, öh, "tutkittavaa".
Joten, hyvä lukija, jätän teidät tähän: mikä on mielipiteesi tuhmista tutkijaseuralaismalleista? Ovatko he välttämätön paha vai tutkijan paras ystävä? Siitä ei ole vielä selvää jälkeä.






Keskustelu tutkijoiden seuralaispalveluista on kiehtovaa ja ajatuksia herättävää.
Tämä artikkeli herättää tärkeitä kysymyksiä tutkimuksen ja aikuisviihteen yhtymäkohdasta.
Kirjoittaja tekee hienoa työtä tuodessaan esiin tämän tutkimuslinjan monimutkaisuudet ja harmaat alueet.
Tämä artikkeli on loistava lähtökohta kaikille, jotka haluavat tutustua tutkimuksen ja aikuisviihteen yhtymäkohtiin.
Arvostan kirjoittajan halua käsitellä arkaluontoista aihetta harkitusti ja vivahteikkaasti.